|
Imperius Dominatus I saw the future. I saw the galaxy as a wasteland, the emperor dead and mankind in bondage to a nightmarish hell of bureaucracy and superstition. All was grim darkness and all was war. Minä näin tulevaisuuden. Näin galaksin autiomaana. Keisari oli kuollut ja ihmiskunta oli sidottu painajaismaiseen byrokratian ja taikauskon helvettiin. Kaikki oli synkkää pimeyttä ja kaikkialla oli sota. Rivot muukalaiset hallitsivat suurta osaa galaksista ja epätoivo oli saanut otteen ihmiskunnasta. Ihmiskunnan kerran mahtavien armeijoiden mahti oli kadonnut. Legioonat oli hajotettu ja vähennetty mitättömiin pirstaleisiin siitä mitä ne olivat olleet. Byrokraatit, kirjanoppineet ja virkamiehet hallitsivat tätä synkkää valtakuntaa, jossa tavalliset ihmiset elivät merkityksetöntä ja yhdentekevää elämää. Tässä pimeässä tulevaisuudessa ihmiskunnalla ei ollut voimaa haastaa herrojansa, joiden käsiin Keisari oli jättänyt heidät. Keisari oli kuollut. Hänestä oli tullut raatojumala, joka ei tuntenut ihmisten tuskaa, eikä välittänyt heidän kohtaloistaan.
Jos aiot kohdata tuon tulevaisuuden, sinun on oltava vahva. Älä ikinä unohda sitä.
Kaukaisessa tulevaisuudessa, yli 40,000 vuoden kuluttua ihmisen maailma on muuttunut. Kauan sitten ihminen valloitti tähdet, mutta on silti ollut useita kertoja sukupuuton partaalla. Muinaisissa, unohdetuissa sisällissodissa on unohdettu enemmän tietoa ja teknologiaa kuin nykyihminen pystyy edes kuvittelemaan. Ihmiskunta levisi laajalle, mutta synkkinä aikoina lähes kaikki siirtokunnat joutuivat eristyksiin, ja elivät tuhansia vuosia itsekseen, tuhoutuen tai kehittäen oman itsenäisen kulttuurinsa. Ihmiskunnan rappio loppui noin 10,000 vuotta sitten. Synkistä ajoista synkimpänä Keisari paljasti itsensä ihmisille, ja aloitti massiivisen kampanjan ihmiskunnan yhdistämiseksi ja unohdetun tiedon keräämiseksi. Satoja vuosia kestänyt sotaretki vyöryi 100,000 valovuoden läpi ja yhdisti yli miljoona ihmisten maailmaa ja loi Imperiumin. Yhdistyminen kuitenkin päättyi traagisesti sisällissotaan ja Keisarin rampautumiseen. Imperiumi on mahtavin valtakunta mitä galaksi on koskaan nähnyt. Se on suunnaton, niin väkimäärältään, kuin fyysiseltä kooltaan. Imperiumia voisi kuitenkin luonnehtia suureksi valtioliitoksi joka koostuu planeetoista. Kaikki maailmat ovat ainutlaatuisia, ja niillä on oma kulttuurinsa ja taloutensa. Siksi Imperiumi on hyvin hajanainen, mutta toisaalta myös yhtenäinen. Imperiumia yhdistää uskonto ja pelko. Suurin yhdistävä tekijä on usko Keisariin, ihmiskunnan kuolemattomaan herraan, koko lajin jumalaan. Niin sivistyneissä maailmoissa, kuin kivikautisissa maailmoissa Keisaria palvotaan jumalana ja ihmiset rukoilevat häneltä pelastusta. Eikä syyttä. Ihmiskunnalla on monia pelon aiheita; teknologia, noituus, mutantit, petturit ja muukalaiset. Teknologiaa pelätään ja se on sallittua vain Mechanicuksen papeille. Noitia, mutantteja ja vääräoppisia vihataan, ja usein niiden kohtalo on tulla inkvisition hävittämiksi. Suurimmat pelonaiheet ovat kuitenkin loputonta sotaa Imperiumia vastaan käyvät petturit ja muukalaiset. Näistä normaali ihminen ei tiedä juurikaan mitään muuta kuin taruja. Se ei ole ihme, sillä, suuri osa ihmisistä ei osaa lukea, ja vain murto osa käy koskaan avaruudessa. Ihmiskunnalla on monia vihollisia, mutta sillä on myös lukemattomia miljardeja puolustajia. Jokaisella Imperiumin maailmalla on omat puolustusvoimansa, mutta ihmisten perimmäinen mahti on Imperiumin hallinnon sotavoimissa. Niitä ovat Keisarillinen Laivasto, Keisarillinen Kaarti ja Adeptus Astartes. Laivasto on Imperiumin mahdin selkäranka. Suunnattoman suurena, se on jakautunut Imperiumin avaruuden kymmeniin tuhansiin valovuosiin, sotavyöhykkeisiin ja partioreitteihin. Tämä tarkoittaa että se on hidas reagoimaan uhkiin, mutta kun se on liikkeellä, se on jättiläinen, täysin pysäyttämätön hirviö, joka ennemmin tai myöhemmin, väistämättömästi, saapuu vapauttamaan kostonsa välittämättä siitä kuinka mahtava vihollinen on. Laivaston mahtia kuvaa myös se, että yksi muinainen taistelualus kantaa kymmeniä tuhansia sotureita, sekä tulivoimaa joka pystyy yksin hävittämään elämän kokonaiselta planeetalta. Kaarti muodostaa Keisarin vasaran, joka murskaa kaiken mikä uhkaa hänen valtakuntaansa. Kaartiin värvätään vain pieni osa jokaisen planeetan puolustusvoimista, mutta tästä huolimatta sen koko lasketaan kymmenissä tai sadoissa miljardeissa. Tekniikaltaan Kaarti vastaa jotakuinkin modernia armeijaa, ja täten se luottaa raakaan tulivoimaan, hyökkäysvaunuihin, tykistöön sekä ilmavoimiin. Nykypäivän armeijoihin verrattuna Kaartia voidaan pitää valtavana eliittijoukkona, sillä siihen kelpuutetaan vain parhaat joukko-osastot planeettojen puolustusvoimista. Jos Kaartia voidaan sanoa eliittijoukoksi, niin Adeptus Astartesille ei ole olemassa kuvaavaa sanaa. Avaruusmariinit eivät ole edes ihmisiä, vaan yli-ihmisiä; ylivoimaisia joka suhteessa mahtavimpaankin normaaliin ihmiseen verrattuna. He ovat geneettisen muuntelun, elinten lisäysten, piinaavien leikkausten, hypnopsykoterapian sekä normaalinen ihmisen tappavan koulutuksen jäljiltä fanaattisia tappokoneita, jotka voivat murskata ihmisen pään yhdellä kädellä, jotka pukeutuvat kahteensataan kiloon keraamia, ja jotka kantavat henkilökohtaisena aseenaan rakettikranaattikonekivääriä. Pelkkä heidän nimensä mainitseminen herättää pelonsekaista kunnioitusta Imperiumin kansalaisissa juuri samalla tavalla kuin se aiheuttaa silkkaa epätoivoa ja kauhua suurimpaan osaan ihmiskunnan vihollisista. Suurilukuisimmat ihmiskunnan viholliset ovat typeriä muukalaisia tai harhaanjohdettuja kapinallisia, mutta varjoissa on myös kauhuja jotka saavat normaalit ihmiset menettämään järkensä. Avaruuden syöväreissä on kauheita hirviöitä, jotka haluavat syödä ihmisten lihan, ja kaukana ihmisten painajaisten takana on demoneita jotka haluvat syödä heidän mielensä. Kummatkin uhat ovat todellisia ja niitäkin vastaan taistellaan tauotta. Joka vuosi kuolee miljardeja ja taas miljardeja ihmisiä ja kokonaisia tähtijärjestelmiä planeettoineen menetetetään. Se on kuitenkin vain tilastoa, ei yksittäisten ihmisten kärsimystä. Miljardin ihmisen kuolema, tai kokonaisen maailman tuhoutuminen ei ole muuta kuin mitätön vesipisara myrskyisässä valtameressä. Lukemattomat viholliset puristavat ihmiskuntaa joka suunnasta. Pimeys peittää galaksin ja ihmiskunnan on aika aloittaa rukoileminen selviytymisestä. Kaukaisen tulevaisuuden pimeydessä ei ole muuta kuin loputon sota.
|