Holvissa asuneen vaeltajan tarina
Ennen sotaa Yhdysvaltain hallitus rakennutti suuria pommisuojia maan alle. Nämä pommisuojat, holvit olivat ainoa turvallinen paikka sodan aikana. Ne oli rakennettu vuorien sisään tai syvälle maan alle. Ihmiset jotka pääsivät holveihin ennen kuin pommit iskivät, selvisivät, melkein kaikki muut kuolivat. Monta sukupolvea ihmiset elivät holveissa koska ulkomaailma oli hyvin vihamielinen ja elinkelvoton.
Elämä holvissa oli hyvää, ruokaa ja vettä riitti... kunnes veden puhdistaminen kävi mahdottomaksi. Noin kolme sukupolvea sodan jälkeen vedenpuhdistustietokoneen piirilevy hajosi ja varaosat oli käytetty tai hukattu... oli etsittävä uusi levy tai holvi olisi tuomittu. Ylivalvoja kävi läpi kaikki tietyn ikäiset ja kuntoiset ihmiset jotka pystyisivät matkaamaan ulkomaailmassa. Minä olin vapaaehtoinen ja jätin holvin seuraavana aamuna.
Ensimmäiset päivät ulkona olivat pahoja, sillä taistelin mutatoituneiden eläinten kanssa jotka yrittivät syödä minut. Ainoa vihje toisesta piirilevystä oli toisen holvin sijainti. Matkasin kohti toista holvia kunnes saavuin pieneen ihmisyhteisöön. Pysähdyin siellä, tutustuin ihmisiin ja autoin heitä, ja he auttoivat minua. Ymmärsin että selviytymiseen tarvitaan yhteistyötä, vaikka luottamusta ei olisikaan. Kylän asukkaiden ja miehen nimeltään Ian avustuksella jatkoin matkaa toista holvia kohti.
Kun saavuin holville huomasin sen olevan autio. Se oli rapistunut ja sen seinät olivat romahtaneet. Piirilevyn päällä oli tonneittain kiviä. Minun täytyi jatkaa matkaani. Matkattuani pitkän aikaa aavikolla huomasin pian olevani suuressa kaupungissa, Hubissa. Siellä palkkasin joukon kauppiaita viemään vettä holviin. Sain myös vihjeen joka johdatti minut kuolleiden kaupunkiin, Necropolisiin.
Kaupungissa oli vaarattomien zombien lisäksi valtavia aseistautuneita mutantteja. Ian menetti henkensä siellä kun mutantti korvensi hänet liekinheittimellä. Hänen uhrauksensa ei ollut turha, sillä löysin piirilevyn vanhasta holvista kaupungin alta.
Ylivalvoja oli iloinen kun palasin holviin, olin elossa ja minulla oli piirilevy. Hän kuitenkin huolestui kun kuvailin mutantteja ja niiden kiinnostusta minua kohtaan. Ne olivat selvästi halunneet ottaa minut vangiksi. Silloin tajusin että oli ollut virhe lähettää vesikauppiaat holviin. Ilman holvin tuntemattomuuden suojaa olisimme helposti ryöstettävissä ja tuhottavissa. Ylivalvoja antoi minulle uuden tehtävän, etsiä ja tuhota mutanttien uhka. Jätin taas holvin. Palasin Hubiin ja pian olin perillä kaupungin alamaailman asioista. He luulivat voivansa manipuloida minua, mutta osoitin sen pian vääräksi. Pelastin miehen joka kuului veljeskuntaan. Muutama henkilö yritti pysäyttää minut mutta olin oppinut paljon holvin jättämisen jälkeen. Olin kiinnostunut veljeskunnasta koska heillä saattoi olla tietoa jota tarvitsisin. He pyysivät vastapalvelukseksi minua vierailemaan eräässä tuhotussa laboratoriossa. Siinä paikassa ydinsodan kauhut tulivat hyvin esille. Veljeskunta oli yllättynyt nähtyään minut uudestaan ja he ottivat minut täysivaltaiseksi jäseneksi. He antoivat minulle tietoa ja teknologiaa ja suuntasin matkani kohti Los Angelesin raunioita. Matkalla kävin uudestaan Necropolisissa. Nyt se oli tosiaan kuoleman kaupunki, sillä kaikki oli tapettu, vain suuret mutantit hallitsivat katuja. Löysin yhden henkiinjääneen joka kertoi supermutanttien etsineen puhdasverisiä ihmisiä ja yhtä aivan erityisesti. Kuvaus muistutti minua. Raskain mielin jatkoin matkaa kohti Los Angelesia.
Los Angelesin kaupunki oli ollut hyvin suuri ennen sotaa, nyt siellä oli vain suurten rakennusten runkoja sekä valtavasti ihmisten luita. Löysin monia vihollisia ja harvoja ystäviä. Tapoin tarvittaessa ja opin enemmän vainoajieni aikeista. Syvältä maan alta löysin pahuuden joka oli mutanttien armeijan takana. Se oli pimeässä ja unohdetussa holvissa missä seinät olivat ihmislihan peitossa. Kauheassa paikassa jossa kuolevien ihmisten huudot kaikuivat käytävissä. Löysin monta pahaa olentoa ja mutanttia. Valepuvussa pääsin holvin alimpaan kerrokseen. Mitä syvemmälle menin sitä enemmän lihaa oli seinissä, ikävintä siinä oli että liha oli vielä elossa. Jonkin ajan kuluttua löysin itseni kauhean olennon edestä. En vieläkään voi palata tuohon hetkeen mutta, kerrottakoon se, että kun minä lähdin ei supermutanttien armeijan Mestaria enää ollut.
Mutta työni oli silti tekemättä: minulla oli vielä yksi tehtävä. Mestari oli tehnyt mutanttinsa yksi kerrallaan, hän oli kaapannut ihmisiä joissa oli vain vähän säteilyä ja lähettänyt heidät paikkaan jossa heidät uitettiin jossakin mitä kutsuttiin FEV:ksi, mikä muutti heidät suuriksi ja hirveiksi mutanteiksi. Minun täytyi löytää se paikka ja tuhota se, sillä kuitenkin joku ottaisi Mestarin paikan ja jatkaisi armeijan rakentamista. Onneksi ystävilläni Veljeskunnassa oli joitain johtolankoja jotka auttoivat minua päämääräni saavuttamisessa. Löysin paikan jossa mutantteja tehtiin. Tunkeuduin sinne ja raivasin tieni syvälle linnoitukseen. Koko ajan tapasin enemmän ja enemmän mutantteja ja robotteja. Kukaan niistä ei voinut estää minua. Minulla oli tehtävä, päämäärä ja todella iso ase. Sain paikan tuhottua sinä päivänä, ja sen mukana mutanttien armeija hajosi ja katosi erämaahan.
Minua ei kohdeltu sankarina kun palasin holviin. Ylivalvoja tapasi minut holvin oven ulkopuolella. Hän sanoi että palvelukseni holville muistettaisiin aina, mutta samalla hän kertoi että ei voisi enää ikinä luottaa minuun ja siihen mitä minusta oli tullut. Hän käski minun lähteä, ja minä lähdin. Seuraavat päivät ja viikot olivat minulle erittäin hankalia. Olin tavannut harvoja oikeita ystäviä holvin ulkopuolella ja he olivat kuolleet seuratessaan minua. Nyt oma perheeni oli käskenyt minun lähteä ja olla palaamatta. Huusin ja itkin mutta aloin myös ymmärtää Ylivalvojaa: Olin muuttunut, en ollut enää holvin asukas, sillä elämä holvin ulkopuolella oli erilaista ja samalla minusta oli tullut erilainen.
-Vaeltaja